Richard Dawkinsin mukaan uskonto on ylivoimaisesti tärkein esimerkiksi itsemurhapommittajien tekojen selittäjänä. Dawkins muistuttaa, että "järjen vuosisadallamme" ovat uskonnolliset ääriliikkeet jälleen vahvasti liikkeellä.

Vanhan Testamentin jumala on Dawkinsin mielestä kaunokirjallisuuden vastenmielisin hahmo.

"Kateellinen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; kostonhimoinen, verenhimoinen etninen puhdistaja; naisia vihaava, homofobinen, rasistinen, lapsi-, kansan- ja veljesmurhanhimoinen, ruttoa levittävä, suuruudenhullu, sadomasokistinen, oikukkaalla tavalla pahantahtoinen koulukiusaaja" – näin tylysti Dawkins luonnehtii Vanhan Testamentin Jumalaa.

Miksi tieteen pitäisi hiipiä varovasti alta pois aina kun uskonto mainitaan, ihmettelee Dawkins. Järkevästi ajattelevien ihmisten on aika sanoa, että jo riittää.

Uskonnollinen ajattelu estää uskovien avointa ajattelua ja jakaa ihmisiä toisilleen jyrkän vihamielisiin ryhmiin. Uskonto on mm. siksi hengenvaarallista lukemattomille ihmisille, jotka voivat joutua kiihkoilijoiden uhriksi pelkän sattumankin kautta.

Dawkins muistuttaa, että ihmistä pidetään sitä parempana uskonnon harjoittajana mitä paremmin hän pystyy häivyttämään todellisuuden ja olemaan vaatimatta mitään todisteita uskonsa tueksi.

Richard Dawkinsin mielestä totuuden rehellinen kohtaaminen on kuitenkin aina parempi asia kuin valheellisen toivon ylläpitäminen. Hänen mielestään uskonto ja tiede eivät lopulta voi koskaan elää sovussa rinta rinnan, sillä tiede perustuu avoimeen tosiasioiden tarkasteluun.

Tieteessä voidaan käsityksiä aina muuttaa, jos uusia tosiasioita löydetään. Usko taas vaatii kriittisen ajattelun siirtämistä kokonaan syrjään. Tiede asettaa hypoteeseja ja malleja, jotka yritetään todistaa vääriksi. Kristinusko ja muut valtauskonnot sen sijaan asettavat täysin testaamattomia väitteitä lopullisiksi totuuksiksi, joita ei voida koskaan muuttaa.

Uskonnossa pelkkä ajatuksen ikä voi tehdä siitä totuutta. Esimerkiksi oppi Jeesuksen äidin nousemisesta kuoleman hetkellä fyysisesti suoraan taivaaseen syntyi vasta 600-luvulla, mutta vuosisatojen ajan se hinautui hiljaksiin kohti katolisen opin kovaa ydintä. Vasta 1950-luvulla väitteestä tuli osa virallista katolista uskoa. Nyt kaikkien katolilaisten on uskottava tähän väitteeseen.

Meillä on kuitenkin nyt jo mahdollisuus ja kyky ymmärtää maailmankaikkeus tiedon kautta, eikä uskontoa enää tarvita selittämään sitä.

Darwinin suuri keksintö oli, että nykyinen elämä on kehittynyt hitaasti miljoonien vuosien aikana luonnon valinnan seurauksena; mitään suurta suunnittelijaa ei ole tarvittu. Harhakäsitys yhdestä suunnittelijasta nostaa lopulta vain esiin kysymyksen siitä kuka sitten on suunnitellut tuon suunnittelijan. Epätodennäköisellä jumalalla ei voi selittää epätodennäköistä elämän syntyä.

Silti evankelinen oikeisto ajaa Yhdysvalloissa voimalla älykkään suunnittelun käsitettä evoluution vaihtoehdoksi. Tutkimusten mukaan jopa 45 prosenttia Yhdysvaltojen asukkaista uskoo luomiseen evoluution sijaan.

Richard Dawkinsin mielestä suurin uhka fundamentalismissa on ihmisen maailmankatsomuksen muuttuminen täysin mustavalkoiseksi, jolloin kaikki harmaan sävyt unohdetaan. He unohtavat, että maailma on monimutkainen paikka ja he palaavat lapselliseen varmuuteen. He tarvitsevat vain yhden totuuden, jonka heille tulkitsee heidän evankelistansa. Nämä evankelistat ikävä kyllä tuputtavat yleisölleen myös suoranaisia valheita.

Richard Dawkinsin mukaan me elämme kuolemanvaarallisen polarisaation aikaa, kun uskonnollinen fanaattisuus nostaa päätään Yhdysvaltojen lisäksi muhamettilaisessa maailmassa. Pelottavinta hänen mielestään on se, että nämä uskonnolliset fanaatikot uskovat olevansa absoluuttisen hyvän asialla.

Uskonnon irrationaalinen perusta ruokkii suvaitsemattomuutta ja vihaa. Jokainen uskonto pitää omaa pyhää kirjaansa ainoana oikeana. Vaikka poliittiset ongelmat voisivat olla alkusysäyksenä, syntyy itsemurhapommittajia vain sellaisen uskonnon ansiosta, jossa ihmisillä on muuttumattomia ja kyseenalaistamattomia käsityksiä oman näkökantansa ehdottomasta ja täydellisestä oikeellisuudesta. Uskonnon vuoksi tappaminen on Richard Dawkinsin mukaan sekä väärin että äärettömän tyhmää.

Toisin kuin uskonto tiede ei väitä tietävänsä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tiede ei edes yritä todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, sillä on miljoonia erilaisia väitteitä, joiden totuudellisuutta ei voida mitenkään todistaa.

Bertrard Russell esitti aikoinaan rinnastuksen: Joku voisi väittää, että aurinkoa kiertävällä radalla on teekannu. Niin pientä esinettä ei voida millään keinoin niin kaukaa havaita, jolloin väitettä ei voida koskaan todistaa oikeaksi tai vääräksi. Vain hullu kuitenkin väittäisi uskovansa tämän teekannon olemassaoloon, vain siksi että sen olemassaoloa ei voida todistaa vääräksi.

Richard Dawkins muistuttaa, että me olemme ateisteja useimpien jumalien suhteen, joihin ihmiset ovat vuosituhansien aikana uskoneet. Me olemme ateisteja Ammonin, Thorin tai Zeuksen suhteen. Jotkut vain menevät vielä yhtä jumalaa pitemmälle.

Nämä ajatukset on poimittu Richard Dawkinsin BBC:lle tekemästä The God Delusion -nimisestä ohjelmasta, jonka ajatusten runkona on luonnollisesti hänen samanniminen bestseller-kirjansa. Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Jumalharha.

Kari

Richard Dawkins: Jumalharha. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2007. 418 s. (40,00 €). Sam Harris: Uskon loppu: uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita. 2007. 325 s. (40,00 €).

 Suosittelen. Jussi K. Niemelä muiden muassa on esitellyt kirjoituksissaan näitä Dawkinsin ajatuksia. Kiitokset Dawkinsin, Harrisin ja muutamien muiden viisaiden lisäksi hänelle sekä skeptikoille yleisemminkin. Yritän tehdä  tässä tärkeässä asiassa oman pienen osani.